Voiko juniorivalmentaja valita ryhmänsä kokoonpanon?
Luin ystäväni, entisen valmentajakollegani Heidi Rosbäckin mielipidekirjoituksen "Yksikään nuori ei haaveile paikasta jengissä" (HS 12.10.). Erinomainen kirjoitus ei sinänsä liity suoraan lasten harrastamiseen, mutta yksi lause käänsi ajatukset myös juniorivalmennukseen:
"On usein helpompaa keskustella hyväosaisten, edustuksellisten ryhmien nuorten kanssa; he osaavat ilmaista mielipiteitään niin, että ymmärrämme."
Käännetään tämä harrastusryhmään. Helpointahan meille valmentajille olisi, jos ryhmään kuuluisivat vain ne hyväkäytöksisimmät ja motivoituneimmat, jopa taitavimmat, ne joista epätodennäköisimmin tulee ongelmia ryhmän dynamiikkaan tai harjoitustapahtuman sujumiseen. Ne jotka kuuntelevat, kun puhutaan ja joille riittää näyttää kerran "tehkää näin", ja he tekevät. Poissa olisivat ne, joita saa kerta toisensa jälkeen komentaa kolmatta (kuudetta) kertaa, ne joiden on pakko saada heittää vielä yksi kori ennen keskiympyrään kuulolle tulemista tai ne, jotka saavat raivarin, kun pari syötti vähän liian kovaa tai pallo, jolla pelattiin, olikin väärän värinen.
Olen itse pidellyt sylissä pukuhuoneessa raivoavaa lasta, joka hermostui, kun treenitilanne ei nyt mennyt juuri kuten hän toivoi. Tai yrittänyt saada lattialle sykeröön käpertynyttä lasta kertomaan, sattuuko johonkin vai onko elämä sillä hetkellä muuten vain vähän tylsää (tässä tapauksessa onneksi kyse oli jälkimmäisestä). Tai kantanut keskellä kenttää makaavan lapsen sivuun, jotteivät muut harjoitusta jatkavat lapset kompastu häneen. Myös maanitellut mukaan kentän laidalla mököttävää lasta, jonka kengät olivat kastuneet repussa vuotaneen juomapullon takia. Esimerkkejä olisi lukuisia.
Mietinkö noissa tilanteissa, olisiko helpompaa, jos lapsi ei kuuluisikaan tähän ryhmään? Rehellisyyden nimissä joskus kyllä. Mutta kenelle se olisi helpompaa? Minulle valmentajana? Olisinko onnellisempi, jos treenit sujuisivat ilman suurempia muuttujia? Vai muille lapsille? Kärsivätkö he lopulta kuinka paljon siitä, jos yksi mököttää sivussa? En usko, että helpompaa lapsen vanhemmille, jotka nyt saavat lapselle aktiivisen parituntisen jonkun muun huomassa. Eikä ainakaan helpompaa lapselle itselleen.
Jokainen edellisistä tilanteista päättyi siihen, että viimeistään jo treenien jälkeen heitettiin femmat ja toivoteltiin "nähdään ensi kerralla!" Kastuneiden kenkienkin tilalla sovittiin sillä kertaa käytettävän ulkolenkkareita, ja lapsi suostui vartin harkinta-ajan jälkeen mukaan. Ja pukuhuoneessa sylissä raivonnut lapsi on nykyisin yksi ryhmänsä aktiivisimmista treenaajista ja kehittyminen niin taidoissa kuin henkisesti on ollut huimaa. Ja tämä on, väitän, jopa suurempi ilo ja erävoitto valmentajan näkökulmasta kuin sen "kilteimmän" ja motivoituneimman treenaajan kehittyminen, hänen tuottamaa iloa yhtään aliarvioimatta.
Mitä jos noissa tilanteissa olisin luovuttanut? Sanonut vanhemmille, ettei lapsesta vielä ole treenaamaan ryhmässä, että hän pilaa ryhmän dynamiikan ja häiriköi muiden treenejä.
En itse asiassa muista vuosien varrelta ryhmistäni yhtäkään ns. hankalaa lasta, joka olisi lopettanut. Sen sijaan he kaikki ovat jatkaneet ja kasvaneet vuosien varrella hyvinkin säntillisiksi treenaajiksi. Toisilla se vain vaatii hieman aikaa.
Voiko juniorivalmentaja valita ryhmänsä kokoonpanon? Toki, jättämällä huomiotta ne hankalimmat tapaukset, ne jotka huomiota juuri eniten kaipaavat, ja antamalla heidän luisua, jopa hieman avitettuna, pois ryhmästä. Tai olla houkuttelematta esim. koulukäynneiltä näitä "riskiryhmään" kuuluvia. Mutta kauaskantoista se ei ole.
Sillä juuri nämä lapset tarvitsevat harrastuksen tuomaa tukea usein kipeimmin. Valmentajan auktoriteettia kasvattamaan vaikeiden tilanteiden yli, niiden hyväkäytöksisimpien esimerkkiä ja turvalliseen ryhmään kuuluvuutta. Jos luovutamme tässä vaiheessa käytöksen takia, menetämme ehkä yhden uuden Lauri Markkasen tai mikä vielä pahempaa, yhden uuden liikunnan ilon löytävän kansalaisen.
Kuvassa on ryhmä, jota olen valmentanut jo useamman vuoden. Ryhmä täynnä persoonia, ja ryhmä, josta en poikaakaan vaihtaisi pois ❤️
Kirjoittanut: Satu Halla, 7.11.2023