Kun harrastus on koripalloa suurempaa

Liikutuin❤️

Meillä on käynnissä pilotti, jossa liikutamme yhdessä Mukkulan koulun ja Luhta Sportswear Companyn kanssa lapsia, joilla ei vielä ole harrastusta. Ryhmässä on mukana noin 40 lasta, joista suurin osa maahanmuuttajataustaisia. Valmennan ryhmää, ja korista on treenattu nyt kolme kuukautta kerran viikossa. 

Eilen, kevään toisiksi viimeisissä treeneissä lupasin kaikille palkinnon, jos lapset jaksavat keskittyä tiettyjen ehtojen mukaisesti koko tunnin, ryhmä kun on kovin, noh, eläväinen. Onnekseni pääsin palkinnon heille myös lopuksi antamaan. Palkinto oli Lahti Basketball -tarra.

Olisin voinut liikuttua jo siitä, kuinka onnessaan lapset omasta mielestäni kovin pieneltä tuntuvasta palkinnosta olivat. Mutta se mikä todella sykähdytti, oli mitä kaksi poikaa teki; he liimasivat tarrat puhelimiensa kuoriin. Ja esittelivät niitä ylpeinä. 

Miksi liikutuin?

Pojat halusivat laittaa tarran paikkaan, joka on useita kertoja päivässä esillä. Muistuttamaan harrastuksesta, josta on tullut näille pojille tärkeä osa elämää. Ja tämä on, väitän, isompi asia kuin se, kuinka hyvin he ovat oppineet layupin tai saattamaan palloa heittäessä.

Ensi tiistaina on viimeinen kerta näiden lasten kanssa. Todennäköisesti silloinkin liikutun. Mutta ihan muusta syystä.

Kirjoittanut: Satu Halla, 24.4.2024