Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus
”Mä INHOON korista. Saanko mennä sivuun mököttämään?”
Eilen pidin syksyn ensimmäisen koulukäynnin, jossa yhden koulun eskarit ja 1-4.-luokkalaiset saivat kaikki 30 minuutin koristunnin. Kun viimeinen ryhmä, 3.-4.-luokkalaiset, saapuivat saliin, yksi tytöistä ilmoitti kädet puuskassa ja nenää nyrpistäen inhoavansa korista ja pyysi päästä sivuun mököttämään. Myöhemmin kuulin opettajalta, että sama tyttö oli välitunnilla kysynyt, voisiko tulla kipeäksi koristunnin ajaksi. Inho oli siis kovin vahvaa.
Noh. En antanut hänen mennä mököttämään. Pienet juttelut alkuun, pieni ekstra kehuminen jo alusta asti ja kas, jo ekassa harjoituksessa mutrusuu alkoi hiljalleen kääntyä pieneen hymyyn, vähän isompaan hymyyn ja pian jo nauruun, johon silmätkin lähtivät mukaan loistamaan.
Loppuringin peukkuäänestyksessä tyttö antoi vaihtoehdoista peukku alas, sivulle tai ylös, arvosanaksi kaksi (!) peukkua ylös. Kun jaoin oppilaille infolaput koululla alkavasta korisryhmästä, tyttö otti sen hymyillen ja kiittäen vastaan.
Oma asenne ja asennoituminen lapsiin ratkaisee paljon. Siksi rakastan näitä kohtaamisia, joista jokainen on mahdollisuus❤️
Kirjoittanut: Satu Halla 23.8.2024